”Minusta tulee sairaalan hoitaja” sanoi 4-vuotias tyttö

  • Tarina siitä kuinka minusta tuli yrittäjäsairaanhoitaja

Nyt minulla on tyttärieni kanssa kotisairaala, mutta palataanpa ajassa taaksepäin.

Valmistuin sairaanhoitajaksi -84 keväällä.  Lapsuuden idolini oli äitini sisko, joka oli sairaanhoitaja. Kirjoitusten jälkeen lähdin Tukholmaan töihin. Aluksi 3 kk Maraboulla pakkaamassa suklaata. Sitten siirryin Beconbergan psykiatriseen sairaalaan hoitoapulaiseksi ja täällä vahvistui tunne, että haluan sairaanhoitajaksi. Toki hain ruotsinkieliseen kauppakorkeaan Vaasaan, Kieli-instituuttiin Kouvolaan ja Jyväskylän sairaanhoito-oppilaitokseen, mutta en päässyt mihinkään näistä. Haastattelussa minulle sanottiin, ettei sinusta ikinä tule sairaanhoitajaa…

Toisella kerralla hakiessani sairaanhoito-oppilaitokseen, minulle sanottiin, että ”eihän me sinua tulla valitsemaan, kun olet kirjoilla Ruotsissa, kävisit vaan koulun täällä ja menisit parempien palkkojen perässä sitten Ruotsiin”. No, tiesin siinä vaiheessa kuitenkin mitä halusin, joten vaihdoin kirjat takaisin Jyväskylään ja tiesin jo miten haastattelussa pitää käyttäytyä ja mitä musteläiskissä kannattaa nähdä, joten sain kolmannella kerralla hakiessani opiskelupaikan.

Valmistuttuani oli valittavana paikka leikkaussalissa tai sydänosastolla. Ajattelin, että haluan olla vuorovaikutuksessa potilaideni kanssa, joten valitsin sydänosaston.  Siellä olin puoli vuotta ja sitten siirryin sydänvalvomoon.  Pidin työstäni todella paljon, toimin ”omahoitajuus-periaatteella” ennen kuin sellaista termiä oli vielä lanseerattu. Hoitamisen periaatteeni oli jo silloin, että haluan hoitaa toisia siten, kuin haluaisin itseäni tai läheisiäni hoidettavan.

-86 kollegani ja ystäväni täytti minulle paperit erikoistumista varten.  Meillä oli aivan ihana kurssi. Tapaamme edelleen vähintään vuosittain ja viimeksi syksyllä olimme porukalla Kroatiassa.

-92 innostuin hoitotyön kehittämisestä. Kouluttauduin ja tein tutkimustyötä sekä hoitotyöstä että lääkeainetutkimuksissa. Tein viittä kuutta projektia oman työn ohella ja rakastin työtäni. Olin ylpeä siitä mitä tein.

-97 tutustuin Herbalifen hyvään ravitsemukseen ja aloin jälleenmyyjäksi. – 98 perustin yrityksen ja jäin puolipäivätyöhön, kun tienasin Herbalifella, harrastuksellani, sairaanhoitajan silloisen peruspalkan. -00 minulle ei enää annettu puolikasta virkavapaata, oli sanottava itseni irti tai palattava kolmivuorotyöhön.

Koin sydämessäni olevani sairaanhoitaja, ja pohdiskelin, miten voin yhdistää sairaanhoitajuuden ja Herbalifen. Olin Sairaanhoitajaliiton järjestämässä seminaarissa Helsingissä ja lounastauolla vieressäni oli kaksi sairaanhoitajaa, joilla oli rinnassa merkki, jota en tunnistanut. Kysyin, mikä tuo merkki on?

Yrittäjäsairaanhoitajan laatutunnus. No mitä te sitten teette? Toinen oli Päivi Peltomaa, ja hän kertoi mitä tekee, toinen oli kotisairaanhoitaja Iisalmesta. Silloin hoksasin, että tuohan on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Minulla oli sairaanhoitajana yksi keino enemmän auttaa ihmisiä, kuin olisi ollut ilman Herbalifeä. Sain heti liitosta yrittäjän tietopaketin. Seminaarin päätyttyä istuin autossa ja luin pikaisesti kaiken liitosta saamani materiaalin läpi ennen kuin lähdin ajamaan takaisin Jyväskylään. Maanantaina tein toimialalaajennoksen ja muutin toiminimeni Milla Kupariseksi. Käyttönimenä tulisi olemaan Kotisairaanhoito Milla Kuparinen.

Vuoden toimin yksin, sitten minulla oli kaksi sairaanhoitajaa ja kaksi lähihoitajaa ammatinharjoittajana. -04 aloin työnantajaksi. Syntyi Hyvän Olon Piste.  Kaikki nämä vuodet on ollut n 10 työntekijää.

Kova koettelemus oli mieheni sairastuminen ja kuolema. Jäin omaishoitajaksi. Neljä päivää mieheni kuoleman jälkeen Tammikuussa -07 tein analyysiä, missä mennään. Töissä oli 2 lähihoitajaa ja asiakkaita oli 17 (normaalisti 25-30). Asiakkaita oli kuollut tai mennyt palvelukotiin ja mistään ei ollut tullut tilalle, kun yrittäjä oli pois pelistä.

Työnteko auttoi suruun. Liikevaihto on noussut vuosi vuodelta. Työntekijöitä on ollut 10-15. -12 vuokraamissamme toimitiloissa todettiin graavi homevaurio. Olimme tyttäriemme kanssa oireilleet jo kuukausia. Pääsimme pian väistötiloihin ja parin kuukauden päästä uusiin tiloihin. Näissäkin tiloissa ilmeni hometta.  Osakeyhtiön perustimme tyttärieni kanssa -14, koska emme olleet varmoja palaudummeko koskaan työkykyiseksi, Osakeyhtiön kun voi myydä, toiminimeä ei…

Keväällä -17 pääsimme puhtaisiin tiloihin. Paranemmeko koskaan, sitä ei kukaan tiedä, mutta onneksi tilanne on jo parempi. Osakeyhtiössä on kotihoidon lisäksi toimintaterapia ja kotisairaala. Nyt tulevaisuus näyttää valoisalta. Ostotarjouksia yrityksestä on tullut, mutta emme ole halukkaita myymään.  Olen siis ”sairaalan hoitaja” yli viidenkymmenen vuoden kuluttua haaveestani.

Milla Kuparinen
erikoissairaanhoitaja, toimitusjohtaja
Jyväskylän Hyvän Olon Piste Oy
www.hyvanolonpiste.fi

Yksi kommentti artikkeliin ”Uusi blogistimme Milla Kuparinen kirjoittaa sairaanhoitajayrittäjyyden iloista ja haasteista

  1. Hieno juttu! Mahtavaa että olet uskaltanut. Minua hirvittää se paperirumba ja pienellä paikkakunnalla ei välttämättä riitä asiakkaita. Tsemppiä ja toivottavasti saatte jostain avun!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *